​Itsetuntemus, itsensä tunteminen ja itsetunto ovat sanoja, joita itse kukin on kohdannut tai kuullut. Historiassa filosofit ovat kautta aikain koittaneet ratkoa peruskysymystä ihmisyydestä näillä kolmella kysymyksellä: kuka minä olen, mitä minä haluan ja kuka ohjaa elämääni? Itsensä tunteminen saattaa olla ratkaisu moneen yksilön kannalta tärkeään kysymykseen. Ihminen, ihmisen persoona ja sen rakentuminen on hyvin kompleksinen kokonaisuus, eikä tiettävästi kahta samanlaista löydy tältä pallolta.
Kun lähtee purkamaan ”kuka minä olen” -kysymystä, joutuu alkuun aikamoiseen viidakkoon. Oman persoonan rakentuminen on kuin kasaisi 10.000 palan palapeliä. Persoonan rakentuminen on monimutkainen yhtälö, johon vaikuttaa ainakin genetiikka, kasvuympäristö ja siihen liittyvät ihmissuhteet sekä paikkakunta, maa, ilmasto ja muut olosuhteet. Oma lukunsa on vielä aivot, aivotutkimuksen mukaan on lähes sattumaa, millaisen prosessorin itse kukin tässä jaossa saa.
Sana itsetuntemus jo johdattelee asian ytimeen, eli kuinka tunnen itse itseni. Tunteet ovat kiinni omissa kokemuksissamme. Olemme koko ajan vastavuoroisessa suhteessa erilaisiin kokemuksiin päivien aikana. Se kuinka yksittäiset kokemukset vaikuttavat meihin ja millaisia tunnekokemuksia ne aiheuttavat ovat osa itsetuntemusta. Tunteiden säätely, käsittely ja tiedostaminen ovat varmasti keskeisiä tekijöitä itsetunnon kehittämisessä. Usein puhutaan hyvästä tai huonosta itsetunnosta. Yksi selvä merkki hyvän itsetunnon omaavan ihmisen tunnistamisessa on se, että sellaisen henkilön läheisyydessä on helppoa ja mukavaa olla ja elää.
Tunnista ja tiedosta omat arvosi
Itsetunnon yksi ehkä tärkeimmistä osa-alueista on omien arvojen tiedostamien ja tunnistaminen. Arvojen tulisi vahvasti ohjata yksilön elämää. Omien arvojen tunnistamisessa tunteet ovat se tulkki, joka kertoo meille niiden tärkeydestä itselle. Perustunteista viha, pelko, syyllisyys ja häpeä ovat niitä sanansaattajia, jotka auttavat meitä tunnistamaan näitä itselle tärkeitä ja arvokkaita asioita. Arvoja voi olla kahdenlaisia. Omat sisäiset arvot sekä itsen ulkopuolelta tulevat tai annetut arvot. Tunteista viha lienee voimakkain tunne. Se usein mielletään negatiivisena tunteena. Vihan merkitys arvojen tunnistamisessa ja puolustamisessa on todella tärkeä. Usein asiat, jotka herättävät meissä ärtymystä, kiukkua tai turhautumista, voivat johtua siitä, että joku loukkaa tai rikkoo jotain minulle tärkeää ja arvokasta asiaa. Vihan yksi tärkeimmistä tehtävistä on siis puolustaa meidän omia arvojamme. Ei-sanan käyttö on yksi selkeimmistä vihapohjaisista ilmaisuista, jota voi käyttää myös rakentavasti. ”Ei kiitos, en halua” tai ”ei kiitos, en ehdi” jne.
Itsetunnon rakentumisessa ja kehittymisessä vähintäänkin yhtä tärkeä asia on omien tarpeiden tunnistaminen. Tunteet ovat tämänkin asian ytimessä ja viestin tuojana. Arvot ja tarpeet ovat läheistä sukua keskenään. Omien tarpeiden sivuuttaminen tai hylkääminen aiheuttaa meissä vastaavia tuntemuksia kuin ristiriidat omien arvojen kanssa. Me joudumme jatkuvasti kamppailemaan omien ja muiden tarpeiden tyydyttämisen viidakossa. Ihmisyyden yksi tärkeä ominaisuus on palvella ja auttaa muita, lähes kaikki työn tekeminen liittyy jollain tavalla auttamiseen tai muiden palvelemiseen. Uni ja lepo ovat tarpeita, joita ihmiset helposti laiminlyövät kuka milläkin perusteella. Omien tarpeiden laiminlyönti saattaa johtaa jollain aikavälillä esimerkiksi uupumiseen.
 
 
Tasapaino on ratkaisu moneen ongelmaan
Ihmisen hyvinvointiin liittyen aika monen asian ratkaisu löytyy tasapainosta. Ihminen, joka on tasapainossa itsensä ja ympäröivän elämän suhteen, käyttäytyy usein levollisesti ja rauhallisesti. Ei niinkään voimakkaasti reagoiden erilaisiin ärsykkeisiin. Erilaisten ärsykkeiden tiedostaminen on itsetuntemusta parhaimmillaan, silloin reagoimme tietoisuudesta käsin ja näin ollen pystymme vaikuttamaan omaan käyttäytymiseen. Hyvän itsetuntemuksen omaava ihminen kykenee puolustamaan omia arvojaan ja tarpeitaan ja mikä kaikkein tärkeintä, hän elää niitä arjessa myös todeksi.
Palautuminen on tällä hetkellä yksi suurimmista aikamme haasteista. Ärsykkeitä ja vaatimuksia tulee yksilöille koko ajan lisää. Tehokkuus, aikarajat ja jatkuva kiire nakertavat meidän voimavarojamme, niin arjessa kuin vapaa-aikanakin. Me kuormitumme ainakin psyykkisesti, emotionaalisesti, kognitiivisesti ja fyysisesti. Paras keino parempaan palautumiseen löytyy kehittämällä itsetuntemustaan. Ihmiset, jotka ovat tietoisia omista arvoistaan ja tarpeistaan, sekä kykenevät elämään niitä kuunnellen ja toimien, elävät yleensä varsin tasapainoista elämää. Vaatii äärimmäistä rohkeutta puolustaa ja kunnioittaa omia yksityisiä rajojaan. Rajojen asettamien itsen ja muun elämän välille on varma ratkaisu vaalia omaa hyvinvointia ja tasapainosta elämää.
Tiedosta on vielä matkaa osaamiseen
Usein käytän yksinkertaista rautalankaesimerkkiä meidän ihmisten kyvyttömyydestä elää todeksi varsin yksinkertaisia arvoja ja tarpeita, edes oman hyvinvointinsa kannalta. Kokemusteni perusteella hyvin pieni määrä aikuisisia ihmisiä kykenee noudattamaan edes kolmea tärkeintä asiaa suhteessa omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Kysyttäessä kuulijoilta pitävätkö he omaa terveyttään arvokkaana ja tärkeänä asiana on vastaus yleensä 100% kyllä. Tämän jälkeen kysyessäni ihmisten tietoa ja ymmärrystä unen, ravinnon ja terveysliikunnan määristä kaikilla on yleensä tarvittava tieto! Kysyessäni kuinka hyvin tämä olemassa oleva ymmärrys tai tieto asioista toteutuu arjessa, aika vähän on käsiä ylhäällä tämän kysymyksen jälkeen. Kuitenkin kaikille lähtökohtaisesti oma terveys arvona on tärkeä. Olemme hyvin ristiriitaisia otuksia elämään todeksi omia arvojamme ja tarpeitamme.
Itsetuntemisen kannalta on tärkeää saada rehellistä palautetta ja peilaamista eri elämän alueiden kohdalla. Verkossa ja kirjoissa on paljon tietoa sekä erilaisia testejä itsetuntemuksen tukemiseen ja lisäämiseen. Kokemukseni mukaan pelkkä tieto ei vielä ole ratkaisu. Jos tieto olisi yhtä kuin osaaminen, ei meillä juuri olisi mitään ongelmia. Tiedon jalostaminen osaamiseksi vaatii usein työtä ja ne, jotka ovat valmiita tekemään työtä oman itsen kehittämiseksi, usein löytävät myös reitin. Ensin on tosin myönnetävä itselleen oma osaamattomyys tai kyvyttömyys, tämä taas vaatii äärimmäsitä nöyryyttä ja haavoittuvuuden hyväksymistä.
Osaamiseen tarvitaan tukea - miten tunnistan tarpeen terapiaan tai työnohjaukseen
Osa meistä aikuisista työssäkäyvistä ihmisistä ei tunnista tarvetta rikkoa sitä kuplaa, jossa elää. Tiedon merkitystä korostetaan paljon osaamisen taustalla. Terapialla, työnohjauksella tai jollain muulla nimikkeellä millä ihmisiä kohdataan vasta vuoroisella dialogilla, jossa ihminen tulee kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Tieto tai uusi ajattelu jalostuu hyvässä ja luottamuksellisessa ilmapiirissä muutokseksi, jota ei muutoin olisi syntynyt.
Nyt pinnalla oleva Vastaamon tapaus tuottaa myös hyvää, vaikka tapaus on iljettävyydessään ihan omaa luokkaansa. Aika moni on nyt tunnustanut käyttäneensä terapeuttia selkeyttääkseen omassa elämässä olevia ristiriitoja tai ongelmia. Ehkä terapiaan lähdön kynnys madaltuu, kun siitä aletaan puhua avoimesti. Tähän astinen käsitys on joidenkin mielestä ollut, että ihminen, joka käy terapiassa on mielisairas tai muuton viallinen. 

​Pakko on toimiva muutoskonsultti
 
Olen saanut olla mukana erilaisissa muutos-, kehitys- tai korjausprojekteissa. Muutokset ovat useimmiten koskeneet yksilöitä, pienryhmiä tai isompia yksiköitä. Kaikki meistä ovat kuulleet sanonnan ”ainoa mikä on pysyvää, on muutos.” Sen toteuttaminen onkin vähän hankalampi asia kuin siitä puhuminen. Useat ihmiset kamppailevat elämänsä aikana monien muutosten parissa. Tällä hetkellä puhutaan paljon elämäntapoihin liittyvistä muutoksista, kuten uni, ravinto ja liikunta. Lähestulkoon kaikki hyvinvointialaa lähellä olevat tahot saarnaavat niiden tärkeydestä. Myös aivotutkimus on viimevuosina tuottanut tähän keskusteluun paljon uutta faktaa.
Mikäli olen ymmärtänyt oikein, aivojen yksi tärkeä tehtävä on energian säästäminen. Tästä päästään mielenkiintoiseen tapahtumaketjuun. Ihmisen perusenergian lähteenä pidetään kuitenkin unta, ravintoa ja liikuntaa. Ymmärrän hyvin, ettei ihminen kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen olento. Meidän energisyyteemme vaikuttaa myös hankalammin todettavat ominaisuudet, kuten tunteet, henkiset asiat ja ympäristö.
Kohtaamistani ihmisistä arviolta noin 80%:lla nämä perusasiat ovat retuperällä. Lähtökohtaisesti aika iso osa ihmisistä elää jatkuvassa energiapulassa. Opitut tavat, rutiinit, tottumukset ja vielä uskomukset säästävät meiltä energiaa. Sitä voidaan kutsua vaikka autopilotiksi ja sen tehtävänä on säästää energiaa. Muutos tai uuden oppiminen vaatii paljon energiaa. Aika isolla joukolla ihmisistä energiaa ei riitä edes autopilotilla ajamiseen.
Omassa työssäni valmentajana, terapeuttina tai mentaalivalmentaja olen päässyt läheltä katsomaan kuinka muutokset etenevät yksittäisissä ihmisissä ja jossain yhteisöissä. On osoittautunut faktaksi, että ihminen on perusolemukseltaan HIDAS muuttuja. Tässä on valtaisa ristiriita, koska tämä aika mitä elämme, on rytmiltään ja tapahtumiltaan NOPEA. Kaiken pitäisi tapahtua hipaisemalla, pyyhkäisemällä tai skrollaamalla. Siitä syntyy konflikti ihmisen ja ympäristön välille. Kokemukseni pohjalta olen löytänyt kaksi toimivaa ”työkalua” muutoksen toteuttamiseksi, jota myös joissain piireissä kutsutaan hienosti muutoksen jalkauttamiseksi.
Toimivat työkalut ovat sisäinen intohimo ja palava halu saada jotain aikaan omista unelmista ja tarpeista käsin. Näitä tyyppejä olen tavannut lähinnä ammattiurheilijoissa ja joissakin startup-yrittäjissä. Sisäinen palo päästä eteenpäin tai luoda jotain uutta on niin kova, että ollaan valmiita tekemään mitä vaan tavoitteen saavuttamiseksi. Nämä ihmiset eivät yleensä vahdi kellosta tunteja saadakseen asioita aikaan.
Joitakin vuosia sitten asiakkaakseni tuli nuori jääkiekkoilija. Jo ensi tapaamisella kaveri ilmoitti tavoitteekseen NHL:n. Kysyin saman tien, että ”mitä olet valmis tekemään asian eteen?” Vastaus oli, että ”ihan mitä vaan”. Tämä osoittautui todeksi, kaveri pelaa nyt neljättä kautta NHL:ssä.
Toinen toimiva työkalu on pakko. Ei sanana läheskään niin puoleensa vetävä kuin sisäinen intohimo. Käytän usein esimerkkinä meille monelle tuttua tapahtumaa, joka mullisti ravintolakulttuuria merkittävästi. Vuonna 2007 laadittiin laki tupakoinnin kieltämisestä ravintolatiloissa. Muistan, kuinka silloin muutosta vastustettiin ja oltiin nousemassa barrikadeille. Puhuttiin joka puolella, että ravintolat kuolevat, eikä siellä käy sen jälkeen enää ketään. Aika muokkasi tästä pakosta uuden normaalin. Aika harva meistä haluaisi nyt mennä syömään tupakansavuiseen ravintolaan.
Viimeaikaiset, koronasta johtuvat tapahtumat, ovat aiheuttaneet monelle meistä erilaisia pakkotilanteita. Olen kuullut paljon tarinoita siitä, kuinka tämä aika haastaa sekä väsyttää tai uuvuttaa ihmisiä. Monet meistä ovat joutuneet pakosta ulos mukavuusalueelta tai autopilottiohjauksesta. Itseni mukaan lukien viime viikot ovat täyttyneet uuden opiskelusta. Erilaiset etätyövälineet mm. Zoom ja Teams ovat varmaan tulleet tutuksi monelle muullekin. Aika iso osa meistä on joutunut tai päässyt ottamaan valtaisaa digiloikkaa vähän yllättäen. Tämä pakko opettaa meidät käyttämään näitä välineitä. Uskon vahvasti, että emme tule palaamaan enää entiseen tapaan tavata tai pitää palaveriä yksilöiden ja eri ryhmien kanssa. Tilastojen mukaan noin reilu miljoona suomalaista tekee tällä hetkellä etätöitä ja siitä porukasta noin puolet on jo nyt ilmoittanut haluavansa jatkaa näin, kun koronasta on selvitty.  Näitä, joilla on sisäinen motivaatio ja hehku päällä, tapaan valitettavan harvoin.
Filosofi Esa Saarinen on sanonut: ”Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.” Meille aikuisille taitaa PAKKO lopulta olla toimivin muutosagentti. Ajan oloon pakko luo uusia rutiineja ja sitten taas voidaan ajaa autopilotilla, kun muutoksesta tuli uusi normaali.